Taekwondon voimantuotto kehontuntemuksen kautta

Julkaistu 22. marraskuuta 2026 klo 20.09

(Internal Foundation for Powerful Taekwondo Techniques)

  1. dan -sabumnim-essee (26.10.2026)

1. Johdanto

Taekwondoharjoittelun tarkoitus on yksinkertainen: kehittää teknistä osaamista ja sitä kautta kykyä puolustaa itseään [3, s. 51]. Itsensä kehittämisen myötä harrastaja kasvaa myös ihmisenä vaativan harjoittelun kautta, jolloin hän kykenee paremmin antamaan oman panoksensa maailmalle. Taekwondossa nämä kaksi ulottuvuutta kuvataan käsitteillä Geukgi (itsensä voittaminen ja hallitseminen) sekä Hong-ik (muiden hyväksi toimiminen) [3, s. 52–57].

Teknisten taitojen kehittämisessä me opettajat keskitymme usein näkyviin asioihin, kuten potkun liikerataan, kehon asentoon, nopeuteen, voimaan, tasapainoon ja ajoitukseen. Nämä ovat tietenkin tärkeitä asioita, mutta voimakas liike ei kuitenkaan synny yksinomaan raajojen liikkeestä. Jotta liike olisi tehokas ja voimakas, kehon ‘sisäisen järjestyksen’ on oltava sellainen, että liike tapahtuu ilman tarpeetonta jännitystä, kompensointia tai puristusta.

Miten tällainen kehon tarkoituksenmukainen järjestäytyminen voidaan saavuttaa? Se lähtee sisältä ulospäin: tasapainoisesta, rentoutuneesta ja luonnollisesta (huom. kuitenkin taekwondolle ominaisesta) kehon asennosta, joka mahdollistaa esimerkiksi lantion liikkeen hyödyntämisen [2, s. 37–52; 3, s. 212–214]. Kutsun tätä kehon (ja selkärangan) linjaukseksi, sillä kyse on siitä, että keho aktivoituu aiotun liikkeen kannalta toimivalla tavalla. Lisäksi liike tulisi synkronoida hengityksen kanssa: sisäänhengitys valmistaa, rentouttaa ja kerää energiaa, kun taas uloshengitys tapahtuu tekniikan suorittamisen yhteydessä. Näin syntyy harmoninen yhteistoiminta eri aspektien välillä [3, s. 71]. Tällaisia periaatteita on helppo sanoa ääneen, mutta vaikeampaa opettaa ja huomattavasti vaikeampaa sisällyttää johdonmukaisesti jatkuvien liikkeiden sarjaan. Näkemykseni mukaan niiden opettamiseen kannattaa kuitenkin panostaa jo harjoittelijan uran alusta lähtien.

Kiinnostukseni aiheeseen on syntynyt 35 vuoden taekwondoharjoittelun, viiden vuoden kundaliinijoogan harjoittelun sekä fysiikan opettajan synteesinä. Kundaliinijoogassa minulla on myös Kundalini Research Instituutin (KRI) tason 1 joogaopettajan pätevyys. Joogassa kehon linjaaminen tapahtuu ennen liikettä. Toisin sanoen liike alkaa tarkoituksenmukaisesti järjestäytyneestä kehosta, ja jokainen liike synkronoidaan hengityksen kanssa. Fysiikan tuntemukseni on puolestaan kannustanut minua tarkastelemaan taekwondotekniikoita kehon mekaniikan, tasapainon ja voiman siirtymisen näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat yhdessä johtaneet minut lähestymään taekwondon opettamista hieman eri kulmasta: sen sijaan, että selittäisimme ja korjaisimme toistuvasti tekniikoiden näkyviä liikeratoja, voimme opettaa harjoittelijoita kiinnittämään huomiota oman kehonsa sisäisiin tuntemuksiin. Tämä voi auttaa heitä hallitsemaan liikkeitään paremmin sekä suorittamaan tekniikat voimakkaammin, tehokkaammin ja turvallisemmin.

Tämän perustan pohjalta esitän, että seuraavat neljä keskeistä osa-aluetta opetetaan tekniikoiden yhteydessä heti harjoittelun alusta lähtien:

 

  1. Kehon linjaus: Kehon linjaus liittyy taekwondossa olennaisesti asentojen oikeaan muodostamiseen ja niiden säilyttämiseen. Oikein linjattu selkäranka auttaa siirtämään liikettä alavartalon ja ylävartalon välillä. Useimmissa taekwondon asennoissa ja liikkeissä selkärangan tulisi olla suhteellisen suorassa. Suoruus ei tarkoita täysin suoraa asentoa, vaan pikemminkin tunnetta hyvästä linjauksesta [4, s. 7]. Virheellinen linjaus voi heikentää voiman tehokasta siirtymistä ja rajoittaa tekniikan voimantuottoa. Se voi myös johtaa siihen, että keho kompensoi asentoa muilla alueilla, mikä saattaa pitkällä aikavälillä aiheuttaa liiallista kuormitusta ja kipua. Oikea linjaus on siten tärkeä osa sekä tehokasta tekniikkaa että turvallista harjoittelua.

Esitän, että olisi hyödyllistä ja terveyttä edistävää opettaa harrastajille mahdollisimman varhain tunnistamaan ja kontrolloimaan oman kehonsa asentoa, erityisesti selkärangan.

  1. Painopiste: Tasapainon säilyttäminen liikkeen aikana – olipa kyse suoraviivaisesta tai kiertävästä liikkeestä – edellyttää kehon painopisteen ja tukipinnan välisen suhteen hallintaa [11, s. 368]. Liikkeestä riippuen painopiste voi siirtyä tukipinnan ulkopuolelle, kunhan liike pysyy hallittuna tai tukipinta muuttuu vastaavasti. Monissa seisoma-asennoissa kehon painopiste sijaitsee alavatsan alueella, vaikka sen tarkka sijainti vaihtelee asennon ja liikkeen mukaan. Mielenkiintoista on, että tämä alue on lähellä myös ns. alempaa Tan Tienia (Danjeonia), jota kiinalaisissa sisäisissä harjoitusperinteissä pidetään Chi’n (ki’n) kehittämisen, varastoimisen ja suuntaamisen keskuksena [7, s. 190]. Vaikka käsitteet painopiste ja Danjeon eivät ole samoja, molemmat tarjoavat hyödyllisen näkökulman kehon keskustan hahmottamiseen. 

Ehdotan, että kehitetään heti harjoittelun alusta lähtien harjoittelijoiden kykyä aistia ja tietoisesti hallita painopisteensä liikettä. Kyse ei ole pelkästään tasapainoharjoittelusta, vaan tavoitteena on ymmärtää, missä kehon paino kulloinkin sijaitsee ja miten se siirtyy liikkeen aikana.

  1. Lantion hyödyntäminen: Lantion alueella on tärkeä tehtävä ala- ja ylävartalon välisen liikkeen koordinoinnissa [2, s. 37]. Yhdessä painopisteen liikuttamisen kanssa lantion liike käynnistää, kiihdyttää ja koordinoi taekwondotekniikoita. Liikkeen tehokas siirtyminen kehon läpi edellyttää kehon oikeaa linjausta (kohta 1). 

Ehdotan siksi, että opetukseen sisällytetään alusta lähtien harjoitteita, joiden avulla harjoittelijat oppivat tunnistamaan, käyttämään ja hyödyntämään lantion liikettä. Näin voidaan kehittää rentoja, koordinoituja ja kiihtyviä liikkeitä, joissa lantio, painopiste ja kehon linjaus toimivat yhdessä tehokkaan tekniikan aikaansaamiseksi.

  1. Liikettä tukeva hengitys: Hengitys koordinoi liikkeen sykliä. Taekwondotekniikoita tukevan hengitystavan oppiminen on tärkeä osa harjoittelua. Sisäänhengitys valmistaa kehon ja mielen toimintaan, kun taas uloshengitys liittyy liikkeen kiihdyttämiseen ja energian vapauttamiseen tekniikan kautta. Voimakkaan uloshengityksen tai kihapin loppuvaiheessa vatsalihakset voivat aktivoitua luonnollisesti ja auttaa vakauttamaan keskivartaloa myös iskuja vastaanotettaessa. Rentoutunut ja luonnollinen hengitys on tärkeää myös yleisen hyvinvoinnin kannalta, ja se voi tukea rentoutumista, keskittymistä ja kehotietoisuutta [3, s. 71–72].

Esitän siis, että harrastajia opetetaan hengittämään oikealla tavalla ensin terveyden näkökulmasta, sitten taekwondotekniikoiden voimantuottoa tukevalla tavalla.

 

Tämän esseen tarkoitus on kaksiosainen: ensinnäkin selittää ja perustella, miksi harjoittelijoita tulisi opettaa ymmärtämään ja hallitsemaan kehoaan sisältä ulospäin; toiseksi, tarjota käytännön harjoitteita, joita ohjaajat voivat sisällyttää opetukseensa. Yllä esitetyt neljä keskeistä periaatetta esiintyvät yleisesti oppikirjoissa (esim. [1, 2 ja 3]), ja niitä opettavat myös taekwondomestarit. Osaa niistä olen opettanut “Taekwondon Henkinen soturi” -kurssilla.

Perinteisessä opetustavassa ei ole mitään väärää: tekniikka opetetaan, sen suorittamista havainnoidaan ja näkyvää muotoa korjataan. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että tässä esitettyjen neljän periaatteen sisällyttäminen opetukseen voi auttaa harjoittelijoita kehittämään voimakkaampia ja tehokkaampia tekniikoita, tukea turvallisempaa harjoittelua ja mahdollisesti vähentää loukkaantumisriskiä. Oman kokemukseni mukaan luonnolliseen hengitykseen keskittyminen tekniikoiden yhteydessä jättää harjoittelijalle myös energisemmän olon sen sijaan, että harjoittelu ainoastaan uuvuttaisi. Harjoittelusta tulee aktiivista meditaatiota.

Haluan kiittää ”Maestroamme”, Mun Dong-Kunia (9. dan, Andorra), joka on kärsivällisesti opettanut minulle taekwondon perusteita siitä lähtien, kun tapasimme ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1999. Minulla oli myös onni osallistua 126. Kansainväliselle Kukkiwon Master -kurssille Kölnissä syksyllä 2026. Suurmestareiden Kwon Hyung Namin (9. dan) ja Ahn Jae Yeunin (9. dan) opetuksessa palattiin toistuvasti seuraaviin periaatteisiin perus- ja poomseharjoittelussa: tasapainon ylläpitäminen hallitsemalla painopistettä tietoisesti, rentous valmistautumisvaiheessa, liikkeen kiihdyttäminen, lantion käyttö sekä tekniikoiden yhdistäminen koko hengityssykliin. Nämä opit auttoivat minua kokoamaan yhteen oman kokemukseni ja havaintoni sekä viimeistelemään tämän esseen.

2. Kehon linjaaminen

Jotta tekniikan voima voidaan suunnata tehokkaasti haluttuun kohteeseen, asennon on oltava tarkoituksenmukainen eli kehon tulee olla oikein linjattu. Kehon linjaaminen tarkoittaa kehonosien järjestämistä suhteessa tukipintaan ja painopisteeseen. Tavoitteena on luoda kehon osille asento, joka toimii tehokkaasti painovoiman kanssa ja välittää liikkeen kehon läpi ilman tarpeetonta jännitystä tai kompensointia. Riittävä sisäinen hallinta ja hyvä asento kehon keskilinjalla ovat tässä olennaisia [12, s. 34]. Linjaukseen kiinnittäminen on terveellistä myös pitkällä aikavälillä.

2.1. Kehon linjaus taekwondossa

Tekniikoiden harjoittelu alkaa staattisissa asennoissa, mutta muuttuu pian liikkeeksi, jossa asennot seuraavat toisiaan. Painonsiirtoja, suunnanvaihtoja ja voiman välittämistä sisältävä liike edellyttää dynaamista tasapainoa [1, s. 164]. Myös kehon linjaus on säilytettävä liikkeen aikana. Se muodostaa rakenteellisesti turvallisen perustan, jonka varassa nämä tekijät voivat toimia tehokkaasti yhdessä. 

Tyypillisiä virheellisiä linjauksia ovat esimerkiksi eteenpäin kallistunut lantio, taaksepäin nojaava ylävartalo ja jännittyneet hartiat. Selkärangan linjaaminen ei tarkoita jäykän tai keinotekoisesti ”suoran” asennon muodostamista. Selkärangassa on luonnolliset kaaret, ja hyvä linjaus mahdollistaa niiden toimimisen painovoiman kanssa, ei sitä vastaan. Lantion alueen linjausta voidaan korjata kallistamalla lantiota ja vetämällä alavatsaa kevyesti sisään, jolloin alaselkä saa tukea. Vatsan ja rintakehän alueen linjausta voidaan puolestaan tukea nostamalla rintakehää ja vetämällä leukaa hieman sisään [2, s. 33; 4, s. 108–110]. Kundaliinijoogassa näitä linjausta tukevia sisäisiä lukkoja kutsutaan juurilukoksi (mula bandha), pallealukoksi (xi) ja kaulalukoksi (jalandhara bandha).

2.2. Kehon linjauksen opettaminen

Vaikka tavoitteena on säilyttää oikea linjaus liikkeen aikana, ensin on opittava aistimaan se paikallaan ollessa. Seuraavien harjoitteiden tarkoituksena on kehittää harjoittelijoiden sisäistä tuntumaa kehon linjauksesta. Luonnollinen linjaus tulisi säilyttää koko harjoittelun ajan, ja ihannetapauksessa siitä muodostuu vähitellen osa jokapäiväistä kehotietoisuutta.

A. Oikean asennon löytäminen

Harjoitteen tarkoituksena on kehittää tietoisuutta tasapainoisesta suhteesta painovoimaan, ei luoda jäykkää asentoa. Älä pakota lantiota väkisin tiettyyn asentoon. Harjoite on yksi aikidomestari Stefan Stenuddin Qi-harjoitteista [8].

  1. Asetu selinmakuulle, kädet vartalon vierellä ja jalat suunnilleen hartioiden leveydellä. Anna niskan pidentyä kevyesti ja vedä leukaa hieman kohti rintaa.
  2. Lepää hetki. Tunnustele lattian antamaa tukea ja anna kehon vähitellen painua raskaammaksi. Rentouta itsesi mahdollisimman täydellisesti.
  3. Nouse sitten hitaasti ylös.
  4. Pyri seistessäsi säilyttämään kehonosien välinen yleinen suhde sellaisena kuin koit sen maatessasi lattialla. Älä yritä heti ”korjata” asentoa, vaan tarkkaile, miten kehosi asettuu luonnostaan.
  5. Seiso hetki ja havainnoi jalkojen, lantion, selkärangan, rintakehän ja pään keskinäistä suhdetta.
  6. Toista harjoite muutaman kerran.

B. Lantion alueen linjauksen löytäminen

Tavoitteena on löytää lantion alueen linjaus paikallaan seistessä. Harjoite kuuluu Ba Duan Jin -harjoitussarjaan (shaolin-mestari Shi Heng Yi [9]).

  1. Seiso suorassa ja etsi ensimmäisessä harjoitteessa löytynyt asento.
  2. Tee useita peräkkäisiä junbi-tyyppisiä liikkeitä: hengitä sisään ja nosta kädet rinnan korkeudelle kämmenet ylöspäin. Hengitä ulos ja laske kädet alas kämmenet alaspäin. Toista 3–4 kertaa.
  3. Hengitä seuraavaksi sisään ja nosta kädet rinnan korkeudelle. Jatka liikettä nostamalla kädet ylös kohti taivasta tai kattoa, kämmenet ylöspäin (käännä kämmenet kasvojen korkeudella).
  4. Tarkkaile, mitä coressasi tapahtuu, kun tyhjennät keuhkot. Todennäköisesti huomaat lannerangan asettuvan oikeaan linjaukseen ja coren tiivistyvän.
  5. Jatka hengittämistä tässä asennossa usean kokonaisen hengityssyklin ajan.
  6. Laske kädet ja toista muutama hengityssykli alun liikkeen kanssa.

C. Hartioiden linjauksen korjaaminen

Hartioiden jännittyneisyys ja muuttunut hartia-asento ovat yleisiä, erityisesti ihmisillä, jotka istuvat pitkiä aikoja työpöydän ääressä tai käyttävät puhelinta. Harjoitteen tarkoituksena on kehittää tietoisuutta tasapainoisesta hartioiden asennosta ilman tarpeetonta lihastyötä. Harjoite on yksi aikidomestari Stefan Stenuddin Qi-harjoitteista [8].

  1. Seiso suorassa.
  2. Ojenna kädet vaakasuoraan sivuille. Suuntaa etusormia kevyesti poispäin toisistaan ja luo tunne hartialinjan avartumitesta.
  3. Käännä päätä hitaasti ja katso vuorotellen kumpaankin suuntaan säilyttäen samalla avartunut tunne.
  4. Palauta pää keskiasentoon.
  5. Laske kädet vartalon viereen ja pyri säilyttämään hartioissa sama rento asento.
  6. Pysy hetki paikallasi ja havainnoi hartioiden asentoa.
  7. Toista.

D. Stretch pose keskivartalon vahvistamiseksi

Tämä on perinteinen kundaliinijoogan harjoite keskivartalon eli vatsan alueen vahvistamiseksi [10, s. 171]. Selkärangan ja lantion oikea linjaus edellyttää keskivartalon hyvää hallintaa.

  1. Asetu selinmakuulle jalat suorina, kantapäät yhdessä ja varpaat ojennettuina. Tuo huomio keskivartaloon (napakeskukseen) kallistamalla lantiota niin, että alaselkä asettuu tiiviisti lattiaa vasten.
  2. Säilytä alaselän kontakti lattiaan ja nosta kantapäät noin 15 cm:n korkeudelle.
  3. Säilytä edelleen tiivis kontakti lattiaan, nosta rintakehää ja tee kevyt kaulalukko (vedä leukaa sisään ja suuntaa päälakea kauas), jolloin pää nousee noin 15 cm lattiasta. Katse suuntautuu varpaisiin. Pidä kädet vartalon vierellä, kämmenet reisiä kohti mutta koskettamatta niitä.
  4. Hengitä pitkään ja syvään tai, jos tunnet Tulihengitys-harjoitteen, aloita se (ks. luku 5). Jatka 1–3 minuuttia.

Harjoite kehittää tietoisuutta vatsan alueesta sekä sen kestävyyttä. Liike  tulee tehdä kehon linjausta tarkkaillen sekä välttäen tarpeetonta jännitystä niskassa, hartioissa tai reisissä (jos reidet jännittyy, kierrä niitä hieman sisäänpäin).

E. Kehon linjauksen soveltaminen taekwondotekniikoihin

Viimeinen vaihe on siirtää periaate taekwondoharjoitteluun. Kokeile, pystytkö säilyttämään linjatun ja rennon ryhdikkään kehon perusasennoissa, kuten ap seogi-, apgubi-, juchum seogi -asennoissa sekä ap chagissa.

Kun perusasennot tuntuvat hyvin linjatuilta, kokeile santul makki -torjuntaa juchum seogi -asennossa. Havainnoi, esiintyykö kehossasi tarpeetonta jännitystä, onko selkärankasi linjassa, asettuuko lantiosi luonnollisesti ja pystytkö säilyttämään rentouden liikkeen aikana. Tarkkaile myös, säilyykö rento asento kombinaatioissa.

3. Painopiste

Fysiikassa painopiste tarkoittaa pistettä, johon kappaleen massa voidaan ajatella keskittyneeksi. Seisovan ihmisen kehon painopiste sijaitsee yleensä lantion ja alavatsan alueella, vaikka sen tarkka sijainti muuttuukin kehon asennon ja liikkeen mukaan [7, s. 183].

Kehon painoa kannatellaan tukipisteiden avulla. Ne rajaavat ns. tukipinnan, jonka sisään painopisteen pystysuora projektio yleensä osuu paikallaan oltaessa. Liikkeen aikana voidaan lähestyä tukipinnan rajoja tai siirtyä niiden ulkopuolelle. Ilman tasapainottavaa liikettä (tai muuta tukea) painopisteen (projektion) siirtyminen tukipinnan ulkopuolelle voi johtaa tasapainon menettämiseen ja kaatumiseen [11, s. 371]. Tasapaino tarkoittaa siis kykyä hallita painopisteen ja tukipinnan välistä suhdetta kehon liikkuessa. Oman painopisteen sijainnin ja tasapainon säilymisen rajojen tunnistaminen on tärkeä taito.

Seistessä ihmisen painopiste sijaitsee alavatsan alueella, suunnilleen navan alapuolella ja kehon sisäpuolella. Tätä keskustaa kutsutaan kiinaksi nimellä Lower Tan Tien, japaniksi Hara, gurmukhiksi (joogassa) Nabhi ja koreaksi Danjeon. Perinteisissä kiinalaisissa sisäisissä harjoitusperinteissä aluetta pidetään Ki-energian ja tietoisuuden kehittämisen, varastoimisen ja suuntaamisen keskuksena [6, s. 139]. Liike saa voimakkaimman alkunsa keskustasta, minkä vuoksi se on kamppailulajeissa keskeinen huomion kohde [7, s. 183]. Danjeonin tiedostamista voidaan kehittää hengityksen avulla, ja se liittyy myös Ki-energiaan [6, s. 134].

3.1. Painopiste taekwondossa

Tavoitteena ei ole pitää painopistettä pysyvästi tukipinnan alueella, vaan aistia ja hallita sen liikettä suhteessa tukipintaan. Voimakkaassa taekwondotekniikassa painopisteen tulee liikkua koordinoidusti kehon ja raajojen kanssa, jolloin voidaan kasvattaa kappaleen (kehon) liikemäärää. Jos kehon eri osat liikkuvat toisiaan vastaan tai niiden liike ei ole hyvin koordinoitua, liike muuttuu tehottomaksi eikä voima välity tarkoituksenmukaisesti.

Voidaan sanoa, että voimakkaassa tekniikassa alavartalo muodostaa tuen, keskusta järjestää liikkeen, lantio osallistuu liikkeen kiihdyttämiseen ja raaja välittää syntyneen liikkeen kohti kohdetta. Näin koko keho osallistuu tekniikan suorittamiseen.

3.2. Painopisteen opettaminen

Seuraavien harjoitteiden tarkoituksena on kehittää harjoittelijan kykyä aistia ja hallita painopisteensä liikettä. Tavoitteena on oppia tunnistamaan, missä kehon paino sijaitsee, miten se siirtyy ja miten sitä voidaan liikuttaa menettämättä hallintaa. Harjoite on yksi aikidomestari Stefan Stenuddin Qi-harjoitteista [8].

A. Seinän työntäminen

Harjoitteen voi tehdä yksin. Myöhemmin voit kokeilla sitä myös parin kanssa.

  1. Istu anja-asennossa seinää kohti, käsivarret hieman koukussa.
  2. Aloita syvä ja rento hengitys ja suuntaa huomiosi kehon keskustaan. Katso seinää ikään kuin näkisit sen läpi.
  3. Aseta kämmenet seinää vasten suunnilleen rinnan korkeudelle.
  4. Aloita pitkä uloshengitys ja paina hitaasti mutta voimakkaasti seinää vasten. Kuvittele, että liike lähtee kehon keskustasta ja suuntautuu suoraan seinää kohti.
  5. Jos ylävartalo siirtyy taaksepäin, saatat työntää pääasiassa hartioilla. Etsi sen sijaan tuntemusta siitä, että koko keho osallistuu työntöön keskustasta lähtien.
  6. Irrota kädet seinästä ennen kuin uloshengitys heikkenee.

Tarkoituksena ei ole todistaa, että voima kirjaimellisesti tulee vatsan alueelta; harjoite auttaa kokemaan eron erillisen ylävartalon lihastyön ja koko kehon koordinoidun liikkeen välillä. 

B. Kohteen työntäminen

Harjoitteessa tutkitaan hengityksen, kehon keskustan ja fyysisen liikkeen välistä yhteyttä. Tämäkin harjoite on yksi aikidomestari Stefan Stenuddin Qi-harjoitteista [8].

  1. Seiso tukevasti noin puolen käsivarren mitan päässä kohteesta, jota aiot työntää. Sopiva kohde on esimerkiksi ovi, joka avautuu poispäin sinusta.
  2. Suuntaa huomiosi kohteen taakse sen sijaan, että pysäyttäisit katseesi sen pintaan.
  3. Aseta toinen kämmen kohdetta vasten.
  4. Aloita rento, syvä hengitys ja keskity kehon keskustaan.
  5. Hengitä sisään.
  6. Hengitä ulos, ojenna käsivarsi (älä lyö) ja työnnä kohdetta poispäin. Anna koko kehon tukea liikettä sen sijaan, että käyttäisit vain käsivartta.
  7. Pyri saattamaan työntö loppuun ennen kuin uloshengitys heikkenee.
  8. Toista.
  9. Jatka niin kauan kuin harjoite tuntuu hyödylliseltä ja liike pysyy hallittuna.

C. Painopisteen soveltaminen taekwondossa

Seuraava vaihe on tuoda painopisteen tiedostaminen osaksi taekwondoliikettä.

  1. Siirtyminen asennosta toiseen
  1. Aloita juchum seogi -asennosta.
  2. Siirrä painopistettä hitaasti samalla, kun nostat toisen jalan ja asetat sen haktari seogi -asentoon.
  3. Kun olet löytänyt tasapainon, siirrä painopistettä hitaasti toiselle puolelle.
  4. Säilytä sama korkeus koko liikkeen ajan sen sijaan, että nousisit ja laskisit.
  5. Pidä haktari seogi -asento noin 10 sekuntia.
  6. Toista toisella jalalla.
  7. Säilytä asento ja käännä samalla päätä hitaasti vasemmalta oikealle kymmenen kertaa.
  8. Toista toisella puolella.

Tavoitteena on säilyttää kehon linjaus painopisteen liikkuessa ja samalla, kun liikkeeseen lisätään muuta toimintaa. Myös jokin muu asentopari sopii harjoitteeseen.

  1. Siirtyminen taka-asennosta etuasentoon
  1. Aloita dwitkubin kaltaisesta asennosta.
  2. Siirrä painopistettä hitaasti kohti apgubi-tyyppistä asentoa ja takaisin.
  3. Pidä liike rentona.
  4. Havainnoi, miten painopiste siirtyy vartalon ja etujalan liikkuessa.
  5. Toista useita kertoja ja pyri aistimaan painopisteen liike ennen kuin keskityt jalkojen lopulliseen asentoon.
  1. Askellusharjoittelu (ditgi) ottelussa 

Tarkkaile askelluksen aikana, miten painopiste liikkuu suhteessa jalkoihin. Sen sijaan, että liikuttaisit ensin jalkoja ja antaisit kehon seurata, tutki, voiko liike alkaa kehon keskustasta ja saada tuen jaloista. Jos liike alkaa jaloista, tutki pysyykö painopisteesi liikkeen mukana.

  1. Kääntyminen poomsessa

Harjoittele esimerkiksi kääntymistä apgubi-asennosta toiseen suuntaan:

  1. Aloita liike hitaasti.
  2. Siirrä painopistettä taaksepäin valmistautuaksesi käännökseen.
  3. Kun tasapaino on löytynyt, hyödynnä lantiota käännöksen käynnistämiseen ja kiihdyttämiseen.
  4. Suorita tekniikka säilyttäen kehon linjaus.
  5. Synkronoi liike hengityksen kanssa.

Näin käännös ei ole pelkästään jalkojen suunnan muuttamista. Harjoittelija oppii koordinoimaan painopisteen, kehon linjauksen, lantion ja hengityksen yhdeksi liikkeeksi.

4. Lantion liikkeen hyödyntäminen

Lantion alue muodostaa tärkeän yhteyden jalkaterien, jalkojen, selkärangan ja ylävartalon välille. Yhdessä painopisteen kanssa se tarjoaa linkin, jonka kautta ala- ja ylävartalon liikettä voidaan koordinoida. Monissa taekwondotekniikoissa lantion kierto ja liike osallistuvat tekniikan käynnistämiseen ja kiihdyttämiseen. Toiminnallisesta näkökulmasta tehokkain kineettinen ketju, yhdessä maakosketuksen kanssa, alkaa lantion kierrosta ja jatkuu olkapään ja lonkan niveliin [3, s. 110]. Jos lantiota ei hyödynnetä aktiivisesti, liike jää pääasiassa raajojen varaan.

4.1. Lantion hyödyntäminen taekwondossa

Ohjaajina kehotamme harjoittelijoita säännöllisesti rentoutumaan ja kiertämään lantiota. Osa ymmärtää tämän periaatteen ja omaksuu sen tekniikoihinsa nopeasti, kun taas toisille sen koordinointi voi olla vaikeaa. Haaste ei siis välttämättä ole ohjeen ymmärtämisessä, vaan riittävän kehotietoisuuden ja motorisen hallinnan kehittämisessä, jotta periaatetta pystyy soveltamaan automaattisesti.

Ehdotan tästä syystä, että opetussuunnitelmaan sisällytetään yksinkertaisia valmistelevia harjoitteita heti taekwondoharjoittelun alusta lähtien. Tarkoituksena on opettaa harjoittelijoita tunnistamaan ja hyödyntämään lantion alueen liikettä ennen kuin heidän odotetaan soveltavan sitä automaattisesti yhä monimutkaisemmissa tekniikoissa. Lantion liikettä ei kuitenkaan pidä pakottaa. Liiallinen kierto tai lihasvoiman käyttö voi häiritä kehon linjausta ja tehdä liikkeestä hitaamman sen sijaan, että se lisäisi voimaa.

Tämä keskeinen osa-alue liittyy suoraan kahteen edelliseen periaatteeseen: 1) kehon linjaus muovaa asennon, 2) painopiste vastaa kokonaisuuden tasapainosta ja 3) lantio osallistuu liikkeen käynnistämiseen ja kiihdyttämiseen. Kun nämä kolme osa-aluetta ovat hyvin koordinoituja, raajat voivat pysyä suhteellisen rentoina ja tekniikasta muodostuu koko kehon koordinoitu liike yksittäisen raajan erillisen liikkeen sijaan. Jos jokin liike ei hyödynnä lantion kiertoa, kahden ensimmäisen periaatteen hyvä hallinta korostuu entisestään.

4.2. Lantion käytön opettaminen

Lantion oikea liike lähtee tasapainoisesta ja luonnollisesta linjauksesta: lantio on kallistunut taakse ja häntäluu alle, rintakehä on luonnollisesti ryhdissä, leuka on vedetty kevyesti sisään ja hartiat ovat rentoina. Seuraavien harjoitteiden tarkoituksena on auttaa harjoittelijoita tunnistamaan lantion alueen liike ja sisällyttämään se vähitellen taekwondotekniikoihin. 

  1. Lantionkäytön soveltaminen taekwondoon
  • Asennot
  • Seiso naranhi seogi -asennossa. Aloita lantion liikuttaminen vaakasuunnassa puolelta toiselle. Kun liike alkaa tuntua tutulta, lisää siihen pieni, hallittu lantion ”isku” kumpaankin suuntaan. Rentoudu liikkeiden välillä.
  • Siirry ap seogi -asentoon ja toista harjoite. Siirry sitten apgubi-asentoon ja toista harjoite. Tee sama toinen jalka edessä.
  • Muunnelmana voit tehdä kaksi peräkkäistä ”iskua” kummaltakin puolelta. Lisää vähitellen nopeutta säilyttäen rentous ja kehon linjaus.
  • Kokeile lopuksi liikettä taekwondotekniikoissa ja havainnoi, miten lantion käyttö vaikuttaa voiman ja kiihtyvyyden tunteeseen.

2. Kohteen käyttö

 

Kolmen seisoo vierekkäin, yksi keskellä ja kaksi muuta pidellen potkumaaleja samassa linjassa. Keskellä oleva aloittaa lantion kiertämisen. Rennon kiertoliikkeen seurauksena hänen käsivartensa osuvat potkumaaleihin vuorotellen eteen- ja taaksepäin liikuttaessa. 

Seuraavassa vaiheessa potkumaalien pitäjät asettavat maalit vatsansa päälle. Toisetaan harjoite. Tavoitteena on, että harjoittelija oppii ymmärtämään, miten lantion liike auttaa tuottamaan voimaa (voi näkyä pitäjien ilmeessä).

5. Hengitys liikettä yhdistävänä periaatteena

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tulee hengitys. Oletko koskaan todella tarkkaillut, miten hengität? Mitä vatsallesi tapahtuu sisään- ja uloshengityksen aikana? Hyödynnätkö keuhkojesi kapasiteettia luontevasti? Onko hengityksesi tietoista vai tapahtuuko se vain taustalla?

Hengityksen tehtävä on paljon muutakin kuin ilman kuljettaminen kehoon. Se on elämän perusedellytys [1, s. 147], ja sitä on kuvattu kehon ja mielen väliseksi yhteydeksi [2, s. 71]. Hengitys liittyy läheisesti myös hermostoon ja tietoisuuden tilaan. Hengitystaitojen kehittäminen voi vahvistaa hengityslihaksia, parantaa hengityksen tehokkuutta sekä tukea rentoutumista ja keskittymistä [5, s. 90–91].

Luonnollinen hengitys saa aikaan liikettä alavartalon ja rintakehän alueella [6, s. 134]. Sisäänhengityksen aikana pallea laskeutuu, jolloin alimmat kylkiluut laajenevat ja vatsanpeitteet liikkuvat ulospäin. Uloshengityksen aikana pallea rentoutuu ja vatsanpeitteet palautuvat luonnollisesti sisäänpäin. Tarkoituksena ei ole työntää vatsaa väkisin ulospäin tai vetää sitä liiallisesti sisään, vaan antaa hengityksen virrata vapaasti.

Joogassa hengitysharjoituksia kutsutaan pranayamaksi ja liitetään perinteisesti praanan säätelyyn. Praana käännetään usein elinvoimaksi tai elämänenergiaksi. Läheisiä käsitteitä ovat kiinalaisissa ja korealaisissa perinteissä Chi, Qi tai Ki. Näissä perinteissä hengitystä ei pidetä pelkästään mekaanisena ilmanvaihtona, vaan myös keinona kehittää energiaa ja vaikuttaa tietoisuuden tilaan. Fysiologisesta näkökulmasta hengityksen rytmin, syvyyden ja keston muuttaminen vaikuttaa vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen. Hitaampi hengitys voi tukea rauhallisuutta ja keskittymistä, kun taas aktiivisempi hengitys voi lisätä vireyttä ja valmiutta [4, s. 88–89].

Hengitys liittyy läheisesti myös autonomiseen hermostoon. Stressitilanteessa hengitys muuttuu usein nopeammaksi ja pinnallisemmaksi, ja liike painottuu rintakehän yläosaan. Hengityksen tietoinen hidastaminen tukee rentoutumista ja auttaa säätelemään kehon stressireaktiota. Kokeile hengitystiheyden vähittäistä hidastamista aloittaen noin kahdeksasta hengityksestä minuutissa ja edeten kohti hitaampaa rytmiä, mahdollisesti jopa yhteen sisään- ja uloshengitykseen minuutissa (20”+20”+20”) [4, s. 91]. Toinen lähestymistapa on sisään- ja uloshengityksen keston suhteen muuttaminen: sisäänhengityksen painottaminen aktivoi sympaattista hermostoa, kun taas pidempi tai painotetumpi uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa eli rauhoittaa [4, s. 96].

Hengityksen tiedostaminen antaa mahdollisuuden säädellä omaa tilaansa sen sijaan, että reagoisi automaattisesti ulkoisiin tilanteisiin. 

5.1. Hengitys taekwondon yhdistävänä periaatteena

Taekwondossa hengitys on erottamaton osa kehon järjestäytymistä ja liikettä; hengityksen tiedostaminen auttaa suuntaamaan huomion kehon keskustaan ja valmistautumaan toimintaan. Hengityksellä on tärkeä tehtävä myös tekniikoiden ajoituksessa ja koordinoinnissa, sillä se antaa liikkeelle luonnollisen rytmin: sisäänhengitys valmistaa kehon ja mielen toimintaan, kun taas uloshengitys yhdistyy liikkeen kiihdyttämiseen ja tekniikan suorittamiseen. Kun hengitys yhdistetään liikkeeseen tietoisesti, taekwondosta voi tulla aktiivisen meditaation ja tietoisen läsnäolon muoto [1, s. 204–205]. Se ei siis ole erillinen ‘neljäs elementti’ vaan se yhdistää kaikki aiemmin esitetyt. 

  • kehon linjaus luo asennon, jossa hengitys pääsee virtaamaan vapaasti; 
  • painopisteen tunteminen auttaa hahmottamaan kehon painon sijaintia ja tasapainoista liikettä; 
  • lantio osallistuu liikkeen käynnistämiseen ja kiihdyttämiseen, ja 
  • hengitys koordinoi rytmiä, jossa se tukee liikettä luonnollisesti. 

Ki-energian ja hengityksen välinen yhteys johtaa myös kihap-käsitteeseen (기합), joka käännetään tavallisesti kamppailulajeissa käytettäväksi huudoksi. Sana muodostuu osista ki ja hap, joka tarkoittaa yhdistämistä, kokoamista tai harmonisointia. Tässä yhteydessä kihap voidaan ymmärtää kootun ja koordinoidun energian tai voiman ilmaisuksi. Ääni itsessään ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä asia: voimakas kihap yhdistyy hengitykseen, lihasten aktivoitumiseen ja tekniikan loppuun saattamiseen. Voimakkaan uloshengityksen lopussa vatsalihakset aktivoituvat ja auttavat vakauttamaan keskivartaloa. Tämä on erityisen hyödyllistä sekä iskuja tehtäessä että niitä vastaanotettaessa. Kihap liittyy siis tekniikan energian vapauttamiseen ja tukien samalla kehoa suorituksen loppuvaiheessa [1, s. 206].

5.2. Hengityksen opettaminen

Lähtökohtana oikealle hengitystekniikalle on, että sisäänhengityksessä vatsa pullistuu (pallea laskeutuu) ja uloshengityksessä vetäytyy (pallea nousee). Tärkeää on hengittää rennosti, tarkkailemalla. Seuraavaksi esiteltävä pitkä ja syvä hengitys tarjoaa mahdollisuuden tutkia hengityksen, alavartalon ja kehotietoisuuden välistä suhdetta.

A. Pitkä ja syvä hengitys

Hengitysliikkeen tiedostamiseksi tutkitaan kolmea aluetta erikseen eli vatsaa, rintakehää ja rintakehän yläosaa. Tarkoituksena on auttaa harjoittelijoita tunnistamaan hengitysliikkeen eri alueet ja yhdistämään ne sen jälkeen yhdeksi tasaiseksi ja luonnolliseksi hengitykseksi. Tavoitteena on jatkuva, rento ja koordinoitu hengitys, ei mahdollisimman suuri ilmamäärä. Erillisenä harjoitteena pitkä ja syvä hengitys on erittäin hyödyllinen, mutta vältä liioittelua: huimaus ei ole kehotietoisuutta [5, s. 92].

  1. Vatsahengitys
  1. Istu mukavasti selkä suorana jalat ristissä tai tuolin reunalla. Vaihtoehtoisesti voit asettua selinmakuulle ja asettaa tarkkailtavalle alueelle kevyen kohteen. Aseta toinen käsi vatsalle ja toinen rintakehälle (voit käyttää myös pistareita tai kirjoja).
  2. Tuo huomiosi navan alueelle ja rentouta vatsa.
  3. Anna vatsan laajentua luonnollisesti hitaalla sisäänhengityksellä nenän kautta. Uloshengityksellä anna vatsan palautua lempeästi sisäänpäin.
  4. Aseta toinen käsi vatsalle havainnoidaksesi liikettä. Rintakehällä olevan käden tulisi pysyä suhteellisen paikallaan.
  5. Tarkoituksena ei ole työntää vatsaa tietoisesti ulospäin, vaan aistia liike alavartalossa.
  1. Rintahengitys
  1. Aseta kädet kylkiluiden sivuille.
  2. Hengitä sisään ja suuntaa huomiosi kylkiluiden liikkeeseen. Huomaa, kuinka alimmat kylkiluut laajenevat sivusuunnassa. Hengitä ulos ja havainnoi, kuinka rintakehä palautuu.
  3. Tarkoituksena on tulla tietoiseksi rintakehän kolmiulotteisesta liikkeestä sen sijaan, että hengittäisit vain rintakehän etuosaan.
  1. Klavikulaarinen hengitys
  1. Suuntaa lopuksi huomiosi rintakehän yläosaan ja solisluihin. Alavatsa, kyljet ja rintakehä pysyvät paikoillaan.
  2. Tarkkaile hengitystä pakottamatta, miten rintakehän yläosa ja solisluiden alue voivat osallistua sisäänhengitykseen. Huomaa, miten tämä eroaa alavatsan ja rintakehän liikkeestä.
  3. On hyödyllistä huomata myös, että stressaantuneessa hengityksessä liike painottuu usein rintakehän yläosaan. Harjoitteen tarkoituksena ei siis ole pitää ylärintahengitystä ”vääränä”, vaan kehittää tietoisuutta siitä, missä hengitys tapahtuu.
  1. Kolmen osan yhdistäminen
  1. Linjaa selkäranka ja anna kylkiluiden sekä niitä ympäröivien lihasten liikkua vapaasti.
  2. Aloita sisäänhengitys alavatsasta.
  3. Anna hengityksen laajentaa rintakehää.
  4. Anna lopuksi myös rintakehän yläosan osallistua.
  5. Hengitä tasaisesti ulos ja anna rintakehän yläosan ja rintakehän rentoutua sekä vatsan palautua luonnollisesti sisäänpäin.
  6. Jatka pakottamatta hengityksen syvyyttä tai nopeutta.

Pitkää ja syvää hengitystä voidaan käyttää lyhyesti harjoituksen alussa ja hieman pidempään sen lopussa. Harjoittelijoiden tason mukaan voidaan käydä läpi vaiheet 1–4 tai siirtyä suoraan vaiheeseen 4.

B. Meditaatio kehon keskustaan

Harjoitteen tarkoituksena on kehittää tietoisuutta hengityksen ja kehon keskustan välisestä yhteydestä [8], [13, s. 65–71].

  1. Istu anja-asennossa tai jalat ristissä.
  2. Pidä selkäranka pystysuorassa, anna hartioiden rentoutua; pidennä kevyesti niskan takaosaa, vedä leukaa hieman taaksepäin mutta pitäen se rentona, anna kielen kärjen levätä kevyesti kitalakea vasten, anna vatsan laajentua ja rentoutua luonnollisesti.
  3. Sulje silmäsi.
  4. Aseta kämmenet päällekkäin alavatsan eteen, jolloin huomio suuntautuu kehon keskustaan.
  5. Suuntaa huomiosi hengityksen liikkeeseen tällä alueella.
  6. Kuvittele hengityksen alkavan kehon keskustasta ja leviävän koko kehoon.
  7. Jatka niin kauan kuin se tuntuu miellyttävältä.

C. Tulihengitys

Huomautus: Tulihengitys on voimakas hengitysharjoitus, joka ei sovi kaikille. Sitä tulee välttää alle 15-vuotiailla ja raskauden aikana. Sydän- ja verisuonisairauksista kärsivien tai henkilöiden, joiden verenpaine on huonosti hallinnassa, tulee suhtautua harjoitukseen varovaisesti. Keskeytä, jos koet huimausta, epämukavuutta tai muita poikkeavia oireita.

Tulihengitys on nopea ja rytminen hengitysharjoitus, jossa vatsalihakset osallistuvat aktiivisesti sekä sisään- että uloshengitykseen. Sitä käytetään yleisesti kundaliinijoogassa vireyden ja energisyyden lisäämiseen sekä vatsan alueen voiman kehittämiseen. Sen on myös esitetty vaikuttavan myönteisesti immuunijärjestelmään [5, s. 95].

Aloita istuen tai seisten mukavassa asennossa. Järjestä selkäranka hyvään linjaukseen, mutta säilytä rentous.

  1. Suuntaa huomiosi navan alueelle.
  2. Aloita vatsan suhteellisen nopea ja rytminen liike.
  3. Vedä vatsaa sisään uloshengityksen aikana.
  4. Anna vatsan rentoutua sisäänhengityksen aikana.
  5. Jatka hengitystä keskeytyksettä nenän kautta pidättämättä hengitystä.
  6. Aloita hitaasti ja lisää nopeutta vain niin kauan kuin hengitys pysyy hallittuna ja miellyttävänä.

Liikkeen tulee pysyä suhteellisen pienenä ja rentona. Tarkoituksena ei ole pumpata vatsaa voimakkaasti tai aiheuttaa jännitystä muualle kehoon. Taekwondon yhteydessä harjoitetta voidaan käyttää vatsan liikkeen, hengityksen, valmiustilan ja keskivartalon aktivoitumisen välisen yhteyden tutkimiseen.

D. Hengitysharjoitusten käyttö taekwondossa

  1. Opeta harjoittelijoita käyttämään kokonaista hengityssykliä yksittäisissä tekniikoissa: rento sisäänhengitys valmistautumisvaiheessa ja tarkoituksenmukainen uloshengitys tekniikan loppuunsaattamisen aikana. Jos harjoitellaan tekniikkayhdistelmää, hengitys voi jakautua luonnollisesti yhdistelmän eri vaiheiden mukaan.
  2. Harjoitelkaa tekniikoita potkumaaleihin ja kannusta harjoittelijoita löytämään oma luonnollinen hengitysrytminsä. Tarkkaile, tukeeko hengitys liikettä vai pidättääkö harjoittelija hengitystään tarpeettomasti. Lisää kihap vähitellen uloshengityksen sopivaan vaiheeseen.
  3. Yhdistä lopuksi hengitys kolmeen aiemmin esiteltyyn periaatteeseen: kehon linjaukseen, painopisteeseen ja lantion liikkeeseen.

Hengityksen tiedostamista kehittäviä harjoitteita löydät myös ikääntyneiden taekwondo-opetuksen oppaassa [6, s. 149].

6. Päätelmät

Tämän opinnäytteen tarkoituksena on ollut tarkastella, miten taekwondotekniikoita voitaisiin opettaa sisältä ulospäin: ei ainoastaan korjaamalla sitä, miltä tekniikka näyttää, vaan auttamalla harjoittelijoita kehittämään sisäistä tietoisuutta ja hallintaa, joita oman kehon linjaaminen edellyttää.

Esitetyt neljä osa-aluetta – kehon linjaus, painopiste, lantio ja hengitys – eivät ole erillisiä tekniikoita tai harjoitteita. Ne ovat saman prosessin eri puolia: kehon linjaus järjestää kehon ja muodostaa rakenteen, jonka kautta liike voi siirtyä; painopiste auttaa hahmottamaan, missä kehon paino sijaitsee ja miten se liikkuu; lantio yhdistää ala- ja ylävartalon sekä osallistuu liikkeen käynnistämiseen ja kiihdyttämiseen; hengitys koordinoi koko prosessia valmistautumisesta ja voiman kokoamisesta kiihdyttämiseen, voiman vapauttamiseen ja palautumiseen.

Tämä lähestymistapa ei korvaa taekwondon perinteistä opetusta. Asennot, liikeradat, tekniikat, nopeus, ajoitus, voima ja tarkkuus ovat edelleen yhtä olennaisia kuin ennenkin. Se tuo oppimisprosessiin kuitenkin uuden tason: ulkoinen muoto ja kehon sisäinen linjaus voivat tukea toisiaan. Kun harjoittelijat tiedostavat kehonsa paremmin, se tukee sekä tekniikoiden tehokkuutta että harjoittelun pitkäjänteisyyttä. Oman kokemukseni mukaan neljän keskeisen osa-alueen tietoinen hyödyntäminen harjoittelussa antaa energiaa sen sijaan, että kuluttaisi sitä. Harjoittelusta tulee eräänlaista aktiivista meditaatiota.

Yli kolmen vuosikymmenen taekwondoharjoittelun jälkeen on ilahduttavaa löytää uusia näkökulmia perusasioiden harjoitteluun. Ehkä juuri tämä on yksi syy siihen, miksi taekwondoa kannattaa harjoitella: aina on mahdollista löytää uusi näkökulma tai lähestymistapa!

Toivon, että nämä ajatukset tarjoavat ohjaajille uusia työkaluja, joiden avulla he voivat auttaa harjoittelijoitaan löytämään tämän tason.

7. Lähteet

  1. Taekwondo Textbook, osa 1, Kukkiwon (2022).
  2. Taekwondo Textbook, osa 2, Kukkiwon (2022).
  3. Taekwondo Textbook, tiivistetty versio, Kukkiwon (2022).
  4. Divine Alignment, Guru Prem Singh Khalsa & Harijot Kaur Khalsa (2013).
  5. The Aquarian Teacher, Level One Instructor Textbook, Kundalini Research Institute (2020).
  6. 노인 태권도 교육과정교재, Kukkiwon WTA (2021).
  7. Awaken Healing Light of the Tao, Mantak Chia (2002).
  8. https://www.stenudd.com/aikido/ki-exercises.htm
  9. Ba Duan Jin -verkkokurssi, Shaolin-mestari Shi Heng Yi, https://www.shihengyi.online/
  10. The Aquarian Teacher, Level One Instructor Yoga Manual, Kundalini Research Institute (2020).
  11. https://openstax.org/subjects/science College Physics, Rice University
  12. Seoul World Taekwondo Leaders Forum, “Past, Present and Future of Taekwondo” (2013).
  13. Mindfulness, Tietoisuuden harjoittamisen taito, Timo Klemola, Docendo (2015).




Lisää kommentti

Kommentit

Ei vielä kommentteja.