Taekwondon henki

"Geukgi on voiman kehittämistä itsessä, Hongik sen käyttämistä yhteiseen hyvään."

Taekwondon ensisijaisena tavoitteena on kehittää kykyä suojautua odottamattomilta hyökkäyksiltä. Käytännössä kyse on siis itsepuolustustaidon kehittämisestä. Sen hankkiminen edellyttää fyysisen voiman lisäksi psyykkisen vahvuuden ja luonteen kehittämistä. Lisäksi vain molempien läsnäollessa voi fyysisen voiman avulla hankitulla vallalla olla sosiaalisesti hyväksyttävät perusteet. Toisin sanoen, vakuuttamalla omalla käytökselläsi 'tavallisen kadunkulkijan', luot mielikuvan, että taekwondo on hyvä harrastus. 

Teoriataustan kehittymisprosessille muodostavat koreankieliset käsitteet (1) Geukgi ja (2) Hongik, jotka tarkoittavat "itsen voittamista" ja "maailman hyödyttämistä". Ymmärrys niistä syntyy vain (hyvin ohjatun) harjoittelun kautta. Käsitteiden juuret ovat perinteisissä korealaisissa ideologioissa (mitä voin vain etäisesti koittaa ymmärtää lukemalla kirjasta). Viitekehyksen mukaan taekwondon harjoittajan tulee jatkuvasti pyrkiä ylittämään omat rajansa ja rajoituksensa, minkä seurauksena hän kasvaa sisäisesti (Geukgi). Hänen elämänpituinen tavoitteensa on laajentaa henkilökohtaista potentiaaliaan ja sen seurauksena alkaa palvella ja hyödyttää muita (Hongik). Lyhyesti, Geukgi kuvaa sitä miten kehitetään itseä, Hongik kehitetyn potentiaalin käyttämistä yhteiseen hyvään. Yhdessä ne ovat taekwondon spirit eli 'taekwondon henki', jota tässä blogitekstissä yritän kuvata.

Taekwondo on fyysinen inhimillisyyden ilmaus, jossa yhdistyvät eloonjäämisen halu ja halu toteuttaa ihmisen korkeampia henkisiä päämääriä. (*

(1) Geukgi (itsensä ylittäminen)

Sana Geukgi (극기) on yhdistelmä sanoista Geuk (극) ylittää/voittaa, sekä Gi (기), oma minä/energia/tahto. Yhdistettynä sana tarkoittaa itsehillintää tai itsensä voittamista eli kykyä hallita omia tunteitaan, impulssejaan ja halujaan. 'Itse' on samanaikaisesti sekä kohde että tekijä: se on se, joka on voitettava, mutta samalla se, joka työskentelee voittamisen eteen. Tyypillisesti sitä kutsutaan sitä egoksi.

I Geukgi aloittelijatasolla

Haluat oppia kamppailulajin saloja ja aloitat innoissasi uuden lajin. Ensimmäisten treenien aikana luut kolahtavat yhteen parin kanssa, lihakset tuntuvat repeytyvän venyttelyssä, huutaminen nolottaa ja joku kanssakamppailijoista on pelottava, jne jne. Mielesi haluaa välttää kipua ja valita jonkun helpomman tien - ensimmäinen sisäinen kamppailu on alkanut. Geukgi tarkoittaa tällä tasolla sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta ja rohkeutta kestää kipua ja pelkoa. Voitettavana on minä itse. 

II Geukgi keskitasolla

Jatkaessasi harjoittelua alat luottaa omiin kykyihisi ja uskot, että kunhan jatkat, vahvistut edelleen. Liiallinen itseluottamus voi toisinaan johtaa ylimielisyyteen, ja saatat haluta esitellä taitojasi tai käyttää niitä väärin. Silloin tarvitaan itsehillintää akselilla 'minä vs. muut', joka on Geukgin yksi muoto. 

III Geukgi edistyneellä tasolla

Toimivassa yhteisössä koet kuuluvasi joukkoon. Haluat uhrata aikaasi myös ryhmän puolesta. Tarvitset itsehillintää, jotta huomiosi säilyy yhteisön edussa oman edun sijasta. Itse ryhmässä voi syntyä käsitys, että oma ryhmä on jotenkin parempi kuin muiden. Seurauksena voi olla ylimielinen ja vihamielinen suhde muihin. Vastakkain ovat 'me ja muut', mikä on ajattelumallina voitettava. (Terve kilpailu toki parantaa toiminnan laatua. Ymmärtänet eron.)

IV Geukgi huipputasolla - ykseys

Kun erotteleva (dualistinen) mieli katoaa, tajuat, että kaikki on yhtä ja samaa. Erotteleva mieli syntyy kiinnittymisestä "itseen", "meihin" tai asiaan. Ykseystietoisuutta kutsutaan nimellä Ilyeo (일여). Se on 'ei-mielen' tila. Olet saattanut kokea sellaisen hetkellisesti vaikkapa ollessasi niin väsynyt (ja onnellinen!), että millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Silloin kaikki on NIIN hyvin. Tässä Geukgin vaiheessa "itsestä huolehtiminen" muuttuu "kaikista välittämiseksi". 

Taekwondon harjoittelun avulla pyritään saavuttamaan TÄYDELLINEN HETKI, jolloin ollaan yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa, ja TÄYDELLINEN MINÄN HALLINTA, jolloin saavutetaan henkinen tasapaino ja kyetään hallitsemaan teot, halut ja ajatukset. (*

(2) Hongik (muiden hyödyttäminen)

Mitäs sitten tekisi, kun ego ei enää koputtele olkapäällä höpöttämässä milloin mitäkin? Hongik (홍익) on käsite, joka kuvaa sitä miten taekwondo-harjoittelun kautta saatua voimaa ja potentiaalia käytetään kaikkien hyväksi. Se on alkujaan peräisin Hongik-Ingan ideologiasta, Korean tasavallan perustavasta ideologiasta, jonka viesti on "hyödyttää ihmiskuntaa" tai "elää muiden parhaaksi" (lue lisää esimerkiksi Textbookista). Organisaatiot ja erilaiset tapahtumat syntyvät tästä laajentumisen periaatteesta; esimerkkinä oma seura, leirit, kilpailut ja vaikkapa Kukkiwon, WT, KTA, Peace Corps jne.

Hongikin harjoittamiseksi sinun olisi irtauduttava itsesi ajattelemisesta ja oman edun tavoittelusta ja muodostettava yhteys koko yhteisöön. Yhteisössä sinun on mahdollista muodostaa yhteyksiä sekä laajentaa katsantokantaasi ja suvaitsevaisuuttasi. Luonnollisesti tämäkin vaihe alkaa jo harrastuksen alkumetreiltä lähtien. Se vain muuttaa muotoaan yhdessä oman kehittymisen kanssa. 

Voit lakata ajattelemasta itseäsi vasta, kun omalla egolla ei ole enää paljoakaan sanottavaa eli se ei koe olevansa uhattuna. Toisin sanoen, se kokee olevansa täysin turvassa. Mistä tiedät sen? Negatiivinen sisäinen puhe, jota egosi syöttää sinulle, on suht' helppo mittari. (Kyllä, siellä on kaksi tyyppiä samassa päässä.) Kehoon triggeröityy tunnereaktioita (minkä tunnet nahoissasi) ja suusta voi päästä sammakoita, tai ei mitään vaikka pitäisi (minkä myös tunnet). Kun tämä vähenee minimiin, alkaa helpottaa...

Mitä käytännössä?

Pari-kolmekymmentä vuotta sitten taekwondossa sana ’spirit’ oli monien huulilla, varsinkin kun puhuttiin mustista vöistä. Käytännössä se tarkoitti tietynlaista asennetta ja kovaa tekemistä. No, joskus varsinainen osaaminen saattoi peittyä kovaan rähinään  ja energiaa kului näennäiseen metelin pitämiseen. Mutta puolensa siinäkin.

Geukgi tarkoittaa itsekuria: lähdet treeneihin vaikka ei huvittaisi, jatkat tekemistä vaikka tuntuu pahalta, uskaltaudut kohtaamaan vaikean vastustajan tai murskaamaan. Luonnollisesti harjoittelet aina tosissasi, ja, koska haluat. Ohjeet kannattaa ottaa vastaan ilman pienintäkään vastarintaa. Jos jokin menee pieleen, älä syytä muita. Pidä mieli avoimena vaikka olisit pidemmälle edistynyt. Näillä keinoin sinulla on mahdollisuus oppia tunnistamaan oman kehon ja mielen rajat. Ja venyttämään niitä.

(Välihuomautus: Muista terveysasiat. Itsetuntemus ja -säätely tässäkin on osa oppimisprosessia ja tiedät itse missä kohtaa rajasi kulkevat, mikä on otettava todesta ja mikä on mielen tuottama impulssi.)

Aluksi komennot tulevat ulkopuolelta (ohjaajalta), mutta myöhemmin alat ohjautumaan sisäisesti. Opit pysymään läsnä ja ohjaamaan itse itseäsi, sen sijaan, että annat tunteiden ja impulssien ohjata sinua. Tämä näkyy hillittynä olemuksena, keskittyneenä katseena sekä keskustelussa tietoisina ja kohteliaina vastauksina. Mallin saat opettajalta (tai laajemmin seuralta): se miten opettajat toimivat ja suhtautuvat asioihin ja millaiseen toimintaan he ohjaavat, sellaisiksi tulevat hänen oppilaansa. Jos olet itse opettaja, huomaa, että voit antaa vain sitä mitä sinulla itselläsi on. Mitä enemmän kehität itseäsi, sitä osaavampi ja tasapainoisempi olet, ja sitä enemmän voit antaa muille.

Ylevämpänä tavoitteena on saavuttaa 'ei-mielen' tila; hiljainen tai neutraali mieli, jolloin ei ole tarvetta todistella mitään. Se ei tarkoita ajatusten tai tunteiden kieltämistä, vaan kykyä tarkkailla niitä ilman tunnereaktioita. Luotat itseesi ja muihin. Olet halukas tekemään sinulle kuuluvat asiat. 

Onko tämä sanahelinää? Omasta mielestäni kuvaus kehityskaaresta on varsin looginen: yksilöt puhdistavat oman mielensä tasapainoiseksi harjoittelussa kohtaamansa tunnekirjon avulla, vähitellen koko yhteisö puhdistuu ja lopulta syntyy halu auttaa ja palvella. Sen sijaan neljännen tason, eli ykseyskokemuksen, saavuttamiseen lajin parissa en aivan suorilta käsin usko. Se voisi olla mahdollista, mutta vaatisi kulttuurin muutoksen: ensinnäkin se vaatisi ykseyskokemuksen kokeneen opettajan, joka näyttäisi tietä, sekä toiseksi harrastajia, jotka haluavat kulkea sellaista polkua. Itse en ole toistaiseksi saanut tällaista mielikuvaa lajista. Mutta sen sijaan yhteiseen tekemiseen ja elinikäisen kehittävän harrastuksen tarjoamiseen meillä on erinomaiset valmiudet!

[Inspiraatio tekstiin syntyi Kukkiwon Textbookista (2022)] Lainaukset (* liiton vanha passi ja nettisivut www.suomentaekwondoliitto.fi